Mitä kurssista jäi käteen

Uskonto on ihmiselle välttämätön asia. Ihmisellä on synnynnäinen tarve uskoa johonkin itseään isompaan, jottei kaikkea maailmassa tapahtuvaa tarvitse itse omalla järjellä ratkaista.
     Uskonnoilla on kautta aikain ollut samanlaisia piirteitä, kuten uskomus johonkin pyhään ja yliluonnolliseen. Uskonnot usein pyrkivät myös vastaamaan elämän perimmäisiin kysymyksiin, jotta ihmisillä olisi jokin tapa saada selville miten tulisi elää ja mikä tarkoitus elämällä on. Uskonnoilla on usein omia rituaaleja joita uskovaiset suorittavat joko päästäkseen lähemmäs jumaliaan tai saavuttaakseen itse tavoiteltavan rauhan. Nämä juontavat juurensa luultavasti siihen, että ihmisten on täytynyt saada jonkinlaista konkreettista tekemistä mikä on pyhitetty korkeammille voimille, jotta he ovat voineet saada yhteyden. Rituaalit vaihtelevat uskonnoissa hyvin paljon, sillä esimerkiksi kristinuskossa rukoilu ja ehtoollinen ovat rituaaleja, joilla pyrimme saamaan yhteyden Jumalaan, mutta taas toisessa uskonnossa ei tuollaiset toiminnat merkitse mitään.

      Uskonnot usein pohjautuvat joihinkin myytteihin, jotka ovat olleet alkukansojen iltasatuja alun perin. Sitten ne on iskostunut tulevien kansojen mieliin ja niitä on ruvettu pitämään tosina. Itse uskovaisena en voi kuvitella Jumalan maailman luomisen olevan joku iltasatu, mutta niin varmaan ajattelivat viikingitkin kun heidän jumalansa ja luomiskertomuksensa elivät vielä heidän aikanaan.
       Uskonnoissa on usein oppi johon uskotaan ja luotetaan. Esimerkiksi Kristityt uskovat siihen, että jonain päivänä tulee maailmanloppu ja kaikki uskovat pelastuvat ja ne jotka eivät usko joutuvat helvettiin. Kaikissa uskonnoissa on tällaisia piirteitä, mutta kaikissa ne ovat täysin erilaisia ja kaikki opetukset eivät välttämättä liity kuolemiseen tai maailmanloppuun. Ne voivat esimerkiksi liittyä hyvään elämään ja siihen miten tulisi elää.
       Uskontoon kuuluu hyvin olennaisena osana yhteisöllisyys, joka toi turvaa esimerkiksi juutalaisille vainojen aikana. Ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä jakamaan kaiken. Ja suoraan sanottuna jos on muiden uskovaisten kanssa tuntuu pääsevänsä lähemmäksi Jumalaa. En tiedä mistä se johtuu, mutta toisaalta Raamatussakin sanotaan jotenkin, että hakeutukaa seurakuntayhteisöön. Se on oikeastaan suora käsky viettää yhteisöllistä elämää muiden uskovien kanssa.
   Uskonnot usein antavat moraalikäsityksiä hyvästä elämästä ja niiden sääntöjen mukaisesti ihmiset elävät. Kristinuskossa esimerkiksi käsketään rakastamaan lähimmäistään ja tämän mukaan ihmiset pyrkivät elämään. Juutalaisuudessa ihmisiä kielletään keittämään vasikkaa sen emon maidossa, joka on tulkittu niin että niitä ruoka-aineita ei tulisi syödä samalla kerralla. Se tuntuu minun mielestäni ainakin hassulta mutta se on heidän käsityksensä siitä minkälaista on hyvä elämä.

Uskonto on aina ollut hyvin sidonnainen kulttuuriin ja tulee olemaan edelleenkin. Aikaisemmin uskonto oli ihmisille jokapäiväistä elämää ja he elivät hyveellisesti kirkon alaisuudessa. Nykyään ihmiset eivät elä niin tiiviisti henkisessä yhteydessä jumalien kanssa, mutta uskonto näkyy silti edelleen kulttuurissamme. Esimerkkinä uusi Noah -elokuva joka pohjautuu Raamatun kertomukseen vedenpaisumuksesta. Uskonnollisia kertomuksia ja viitteitä näkyy edelleenkin jokapäiväisessä elämässämme tienvarsilla, näyteikkunoissa ja viihdeteollisuudessa.
        Nyky-yhteiskunnassa kuitenkin tiede haastaa uskontoa joka päivä. Ihmiset eivät enää usko sokeasti uskontojen oppeihin vaan haluavat tieteen kautta etsiä niille selityksiä. Mielestäni ihmiset eivät enää tässä henkilökeskeisessä maailmassa tunne niin kovaa tarvetta olla yhteydessä Jumalaan, koska uskotaan pärjäävämme ihan itse. Se on sinänsä harmi, sillä sitten hankalien aikojen tullessa eteen ihmiset eivät enää osaa nojautua mihinkään heitä isompaan.
       Nykyään kun ihmisten on myös mahdollista itse lukea ja tulkita Raamattuakin, on syntynyt erilaisia tapoja tulkita raamattua. On ihmisiä jotka tulkitsevat sitä fundamentalistisesti, jolloin he katsovat kaiken siellä lukevan olevan kirjaimellisesti totta. Sitten on konservatiivinen tapa tutkia Raamattua, joka on hyvin samantapainen kuin fundamentalistinen, mutta se ei ole ollenkaan niin tiukka. Molemmat kyllä korostavat perinteiden arvoa ja eivät halua, että Raamattua yritetään tulkitsemalla tulkita.
 On olemassa myös liberaali uskonnollisuus, jossa heidän mielestään uskonnon tulkintaa pitäisi uudistaa nykymaailmaan sopivaksi. Uusi uskonnollisuus on korostetaan individualismia myös uskonnossa, jolloin kaikilla pitäisi olla lupa tulkita pyhiä tekstejä niin kuin itse näkee parhaaksi.

Raamattua tutkitaan nykypäivänä paljon, sillä ihmiset ovat uteliaita selvittämään millaisissa olosuhteissa sen tekstit ovat syntyneet. Hankalaa siitä tekee kuitenkin se, että tekstit ovat syntyneet pitkällä aikavälillä, jolloin olosuhteetkin ovat muuttuneet paljon. Alkuperäiset tekstit ovat nykyään myös hyvin huonossa kunnossa ja niistä puuttuu osia, jolloin tullaan siihen että ihmisten pitää tulkita niitä. Raamatun tutkimusta helpotta kuitenkin nykypäiväiset tutkimusmenetelmät. Esimerkiksi tekstien aitoutta voidaan tutkia määrittämällä sen ikä erilaisilla menetelmillä. Tekstien aitouteen vaikuttaa myös se, onko samasta asiasta tai tapahtumasta kerrottu jossain saman aikakauden teksteissä. Hyvin paljon Raamatun tekstien asioiden aitouteen vaikutta se, miten ne on käännetty. Kaikkia merkityksiä ei aina voi kääntää toiselle kielelle, jolloin merkitys muuttuu. Esimerkiksi alkuperäisessä Raamatussa puhuttiin vain hedelmästä, mutta kun se käännettiin latinaksi hedelmää tarkoittavan sanan kirjoitusmuoto on samanlainen kuin omenan, jolloin hedelmä sai omenan muodon.
     Ihmiset tulkitsevat Raamattua hyvin eri tavalla riippuen siitä, millaiset heidän aikaisemmat kokemukset elämästä ja opetuksista ovat. Tällöin kukaan ei voi varsinaisesti sanoa onko jokin tulkinta väärin vai ei. Esimerkiksi kristinuskossa ja juutalaisuudessa vaikka meillä molemmilla on Vanha testamentti käytössämme, on meidän uskonnoissamme tulkittu sen ohjeet hyvin eri tavalla.
       Raamattumme koostuu kahdesta eri osasta: Vanhasta testamentista ja Uudesta testamentista. Vanha testamentti on maailman luomisesta aina Jeesuksen syntyä edeltäviin aikoihin. Vanhassa testamentissa kerrotaan ihmiskunnan synnystä ja heidän vaiheistaan. Siellä annetaan profetioita messiaan tulosta, joka meille tarkoittaa Jeesusta mutta juutalaiset vielä odottavat messiastaan. Heillä ei siis pidetä Uutta testamenttia mitenkään pyhänä, sillä se kertoo Jeesuksesta ja hänen elämästään ja teoistaan. Nämä molemmat osat ovat kokoelmia eri teksteistä joita on kirjoitettu eri ihmisten toimesta ja eri aikoina. Ne kuitenkin kerättiin aikojen saatossa yhteiseksi tekstikokoelmaksi josta tuli Raamattu. Siellä on myös paljon esimerkiksi erilaisia kirjeitä Jeesuksen opetuslapsilta eri seurakunnille ja tekstejä jotka on kirjoitettu opetuslasten toimesta.


Tämä ja paljon muuta, kuten mielenkiintoiset keskustelut ja pohdinnat jäivät minulle kurssista mieleen. Nyt odottelemaan vaan kesää ja ensivuoden seuraavia kursseja. Hyvää kesää! :)